Legendaarinen "Louis Armstrong and His Hot Five"-yhtye oli studio-orkesteri, joka
"King Oliver's Creole Jazz Band"in jälkeen ryhtyi viitoittamaan jazzille tietä
eteenpäin. Hot Five'ssä soittivat Armstrongin lisäksi Johnny Dodds klarinettia, 
Kid Ory pasuunaa, Johnny St.Cyr banjoa ja Lil Hardin, sittemmin Armstrong, pianoa. 
Joskus esiintyi tilapäisesti muitakin muusikoita, mutta nämä olivat oleellisimmat.

Armstrong itse oli sen koulukunnan kasvatti, joka oli pyrkinyt estämään
jäljittelijöiden menestystä peittämällä kornetin käsittelyn näkemistä nenäliinan
avulla. Kun nyt nämä aikansa huiput omalla orkesterillaan ryhtyivät levytyksiin, 
he valitsivat ohjelmistoonsa pääasiassa omia sävellyksiään. Orkesteri halusi tehdä 
itsestään jäljittelemättömän ja tämän vuoksi he halusivat soittaa oudoissa 
sävellajeissa, jota muut orkesterit vieroksuisivat. Helpottaakseen omaa työtänsä 
oudoissa sävellajeissa Dodds käytti sekä Bb- että A-vireistä klarinettia tarpeen 
mukaan. Lil oli klassisen koulutuksen saanut teoreetikko, joka hallitsi heistä 
parhaiten sävellystyön ja nuotinnuksen. 

Patricia A. Martin on väitöskirjassaan "The Solo Style of Jazz Clarinetist Johnny 
Dodds: 1923-1938" todennut, että ainakin toukokuussa 1927 Dodds soitti osassa
kaikista äänitteistään A-klarinettia. Transkriptiot kappaleista "Wild Man Blues" ja 
"Melancholy" todistavat tämän tiedon puolesta.

Kun Louis Armstrongin Hot Five teki ensimmäiset levynsä 12.11.1925, Dodds käytti
ilmeisesti jo A-klarinettia. Esimerkiksi "Cornet Chop Suey" soi alkuperäisellä 
78-kierroksen levyllä E-duurissa, mikä on kummastuttanut alan ihmisiä vuosikymmenien
ajan. He eivät ole voineet uskoa asiaa todeksi, vaan ovat ryhtyneet muuntamaan 
kappaletta entisöinnin yhteydessä joko Eb- tai F-sävellajiin. He ovat väittäneet, 
että näin on pakko olla, koska Bb-instrumenteilla ainoastaan nämä ovat mahdollisia 
käytännössä. He eivät ole tulleet ajatelleeksi että on olemassa muitakin 
mahdollisuuksia ja asiaa helpottavia tekijöitä.

Armstrong oli torvensa tekniikan mestari ja hänen väitetään pystyneen soittamaan 
missä sävellajissa tahansa. Tuossa mainitussa kappaleessa hän on saattanut puhaltaa 
C-vireistä kornettia. Orkesteria esittelevissä valokuvissa soittimia näyttääkin 
olevan mukana monenmoisia. Dodds'illakin oli kuvissa useampia Albert-järjestelmän 
sormituksilla olevia klarinetteja. Dodds soitti mainitun kappaleen A-klarinetilla, 
jolloin hän käsitteli sitä omassa G-duurissaan, mikä oli hänen yleisimmin 
käyttämänsä sävellaji. Sitä seikkaa käyttikö Armstrong C- vai Bb-vireistä kornettia, 
en ole huomannut tutkitun tai käsitellyn missään alan kirjoituksissa. Hot Fiven 
tuon aikaiset levytykset jäivät usein ainoiksi versioiksi sävellyksistä juuri tämän 
sävellajivalinnan ansiosta.

Seuraavissa Okeh-äänitysistunnoissa oli todennäköistä Dodds'in A-klarinetin käyttö.
Kappaleen nimen jälkeen suluissa on alkuperäinen todennäköisin sävellaji.
12.11.1925: "My Heart" (D), "Yes, I'm In The Barrel" (E), "Gut Bucket Blues" (B)
22.02.1926: "Come Back Sweet Papa" (B)
25.02.1926: "Georgia Grind" (D), "Heebie Jeebies" (G), "Cornet Chop Suey" (E), 
		"Oriental Strut" (E), "You're Next" (E), "Muskrat Ramble" (G)
16.06.1926: "Don't Forget To Mess Around" (G), "I'm Gonna Gitcha" (E), 
		"Droppin' Shucks" (B), "Who'sit" (B)
23.06.1926: "King Of The Zulus" (Em), "Big Fat Ma And Skinny Pa" (D), 
		"Lonesome Blues" (A), "Sweet Little Papa" (E)
02.09.1926: "Put 'Em Down Blues" (G)
27.11.1926: "You Made Me Love You" (B), "Irish Black Bottom" (E)
10.12.1927: "Once In A While" (B), "I'm Not Rough" (G)
13.12.1927: "Hotter Than That" (D), "Savoy Blues" (G)

Kaikkien ylläolevien kappaleiden kohdalla on esiintynyt epätietoisuutta 
todellisesta sävellajista ja jälkipolville myydyissä Cd-levyissä on todettavissa 
erilaisia valintoja, joita on uskoteltu oikeiksi useiden asiantuntijoiden voimin.
Yllämainituissa kappaleissa, lukuunottamatta "King Of The Zulus" , "Put 'Em Down 
Blues" ja "Savoy Blues", on esim. cd-levyillä (Louis Armstrong: The complete Hot 
Five and Hot Seven Recordings), käytetty liian nopeata tempoa johtuen väärästä 
sävellajioletuksesta. Oikea sävellaji on puoli sävelaskelta matalampi ja ao. 
kappaleet on helppo soittaa valitussa sävellajissa A-klarinettia käyttäen. 
Esitysten luonne muuttuu samalla rennommaksi ja teknisesti ratkaisevasti 
helpommiksi soittaa vaikka kyseessä ovatkin tuon ajan parhaat soittajat. 

Kun äänitteet aikanaan siirrettiin alkuperäislevyiltä Cd-levyille, oli hankaluutena
myös Okeh-studion aluksi käyttämä 80-kierroksen pyörintänopeus, joka saattoi 
myötävaikuttaa väärään sävelkorkeuteen joutumista. Asiantuntijat eivät tulleet 
ajatelleeksi outojen sävellajien tarkoituksellista valintaa, vaan kappaleet 
nostettiin väkisin Bb-soittimien normaaleille sävelkorkeuksille.

Omassa Johnny Dodds'in mp3-talletusten kokoelmassani olen käyttänyt ylläolevia 
oikeiksi uskomiani sävellajeja.